Se jyrää meitin!

 

Terveisiä rapakon takaa! Saatiin yhtenä kauniina päivänä tällainen vähän erilainen Chevrolet työn alle. Pinnassa oli jonkin verran pienen pientä mikronaarmua, jota piti poistaa ja tilalle kaivella kiiltoa. Noin päivän projekti tämäkin oli, mutta hyvinhän se(kin) onnistui.

 

Kesäautoissa ei nyt niin paljon pikeä, lentoruostetta ym. ole, mutta kaikki vähäkin poistetaan ennen kiillotusta

Vaikkei vähällä käytöllä olevissa autoissa olekaan kovin paljoa pinnassa ylimääräistä karheutta, pitää kiillottelua varten kaikki vähäinenkin saada pois. Muuten auton kiillotettelussa ei ole mitään järkeä, kun pikitäpät ym. lähtevät laikan ja lakkapinnan välissä irti pyörien sitten siellä koneen käydessä… Tätä varten autoja ei vain pestä ennen kiillotusta, vaan ne pestää perusteellisesti. Tyypillisesti kiillotukseen valmisteleva pesu kestää 45-60 minuuttia.

 

Lakkapintaa kiillotetaan epäkeskokoneella ja keskileikkaavalla tahnalla.

Kun auto on pesty, alkaa kiillotushommat. Letukan tapauksessa kyseessä oli ns. 1-step kiillotus, eli joka kolo ja nurkka myllytetään kertaalleen tietyllä kone-laikka-aine -yhdistelmällä. Tämän auton tapauksessa piti löytää sellainen yhdistelmä, joka poistaa pienen pientä mikronaarmua ja tekee samalla lakkapinnasta kauniin katsella. Parin kokeilun jälkeen päädyimme Rupesin keltaiseen laikkaan ja Koch Chemien H5-kiillotustahnaan. Juuri kokeiluvaihe onkin myllytyksessä kaikkien kriittisin. Lukuisista eri mahdollisista yhdistelmistä pitää löytää se, joka toimii juuri työn alla olevassa autossa.

Mikä ei kuulu joukkoon?

Kun yksi paneeli eli esimerkiksi ovi, konepelti tai lokasuoja on kiillotettu, pyyhitään ylimääräiset myllytystahnat pois rasvanpoistajan avulla ja katsotaan miltä pinta näyttää. Sitten tiedetään pitääkö vielä jostain kohtaa kiillottaa lisää. Tämä vaihe on kriittinen etenkin valaistuksen kannalta. Mikä tahansa työmaavalo ei käy, vaan pitää käyttää sellaisia valoja, jotka näyttävät auton värin oikein. Läheskään kaikki ledit eivät pysty tähän. Kun valo on hyvä, se näyttää jäikö joku kohta maalipinnasta vielä harmaaksi eli pitääkö sitä kiillottaa lisää tai jäikö siihen kovin paljon naarmuja.

Tässä autossa erityishaasteena olivat runsaat pokkaukset ja erilaiset muodot.

Jos tämän päivän autoista sanotaan, että niissä on peltisepälle töitä, niin sen sanojat eivät ole tätä Chverolettiä tainneet nähdäkään. Autossa oli hyvin paljon erilaisia kurveja, koloja ja muotoja, joka teki kiillotamisesta kohtuu hidasta. Etenkin pokkaukset ovat sellasia, joissa kiillottajan täytyy tehdä tarkaa työtä. Muuten niihin jää mikronaarmuja sekä harmaita alueita. Omistajan ilmeestä ja kommenteistä päätellenmeidän  työ taisi onnistua hyvin.

 

Valmis letukka

Auto vahattuna, vielä pientä sisäpuhdistusta vailla.

Aika nami siitä sitten tulikin, kun aikamme kiilloteltiin ja päälle laitettiin vielä hvyä vaha.  Ainakin omistaja näytti kovin tyytyväiseltä ja ihan totta puhuen tulihan siihen ihan selvä ero entiseen nähden. Pienet herkästi pesusta tulevat naarmut kun tekevät pinnasta samean näköisen ja kun tällaiset saadaan pois, alkaa alkuperäinen kiiltokin löytyä.

 

Eat the dust.

 

Tällainen auto sitten ajeltiin päivän päätteeksi hallista pihalle. Pinnassa kiiltoa ja hyvä vaha. Korrekin Cure tai Nanolexin HD olisivat pinnoitteina olleet myös hyviä vaihtoehtoja, mutta eikö näihin vähän vanhempiin helmiin ikään kuin kuulukin laadukas vaha?

Kommentointi suljettu.