Hieno Golf pääsi hyvään käsittelyyn.
Asiakkaalla oli pieni ongelma autonsa kanssa. Pinta oli täynnä auringossa näkyviä mikronaarmuja eikä pinnassa ollut lian hylkivyyttä parantavia aineita. Lyhytaikainen ratkaisu olisi ollut vahauttaa auto, mutta sillä ei olisi päästy mikronaarmuista eroon, ne olisivat ainoastaan hieman peittyneet. Ratkaisuksi valikoitiin sen sijaan auton hyvä kiillotus (10-15 tuntia) ja keraaminen pinnoite Pro Cure. Tällä yhdistelmällä saadan hyvä, likaa hylkivä pinta seuraavien kymmenien tuhansien kilometrien ajaksi.
Kaikki alkaa hyvästä pesusta
Ennen kuin auton pintaa voidaan kiillottaa, pitää pinnasta saada ihan tasainen, myös helmoista. Pinnassa oleva maantiepiki, suola ja lentoruoste taas ei irtoa normaaleilla autonhoitoshamppoilla, Pinelinellä tai edes Mäntysuovalla. Raudanpoistoon tarvitaan oma aineensa, samoin pienpoistoon ym.
Jos pintaa ei tehdä pesuvaiheessa täysin tasaiseksi, ei autoa kannata kiillottaa. Kiillotuskoneen laikan ja pellin väliin jäävät epäpuhtaudet irtoavat kiillotusvaiheessa ja pyörivät laikan ja maalipinnan välissä. Jokainen ymmärtää miten hyödyllistä maalipinnan kiillottaminen tällöin on; ei ole hyödyllistä kun kiillottaminen tekee vain lisää naarmuja.
Kun auto on puhdas, alkavat kiillotustyöt
Auton kiillottaminen on aina autokohtaista. Ajoneuvojen lakkapinnan kovuus vaihtelee merkeittäin ja jopa merkkien sisällä, joten työ voi olla hyvinkin hidasta tai sitten ei, rippuen tietenkin myös siitä miten hyvään lopputulokseen tähdätään. Tässä tapauksessa pinta oli ns. medium+ tai kova- eli ei kovimmasta päästä, mutta ei missään nimessä pehmeäkään. Niinpä tämän auton kiillottamiseen kului aikaa ihan huolella vaikka katolle ei sen yliteippauksen takia mitään massiivista kiillotusta tehtykään.
Ennen kiillotusta…
Rajattuna ja kiillotusaineet levitettynä…
…kiillotuksen jälkeen.
Kun autoa on kiillotettu pari päivää, on myllytystahnaa myös siellä, jossa sitä ei pitäisi olla eli luukkujen väleissä, ikkunalistojen vieressä ym. ym. Ei ole kovin kiva antaa asiakkaalle sellaista autoa, jossa valkoista myllytyspölyä on joka paikassa. Tähän on pari ratkaisua. Pienemmissä kiillotuksisa kolot voidaan puhdistaa paineilmalla, mutta näin massiivisten kiillottelujen jälkeen auto on parempi pestä tässä kohtaa. Tämä on tehokkain tapa päästä eroon ylimääräisestä myllytyspölystä.
Vaikka nykyaikaiset aineet eivät kovin paljon pölyäkään, isojen kiillotusten jälkeen valkoista myllypölyä löytyy ympäri autoa.
Myllypölyt poistuvat parhaiten vaahtokylvyssä. Tällöinkään itse autoa ei kannata pestä, vaan keskittyä kolojen ja rakojen huuhteleluun painepesurilla.
Kun auto on pesty, seuraa huolellinen kuivaus, sillä yleensä pinnoitusvaihe sietää huonosti vettä. Pienet peilin koloista ym. valuvat vesipisarat voidaan kuivata liinalla ennen pinnoitteen levittämistä, mutta pääsääntöisesti pinnan tulee olla kuiva ennen kestopinnoitteiden levittämistä.
Curen täytyy muuttua pisaramaiseksi ennen kuin se pyyhitään pois. Liian pitkään kuivunutta Curea ei saa pois kuin kiillottamalla. Liian aikaisin pyyhitty Cure taas ei anna pitkäkestoista suojaa.
Itse pinnoitusprosessi riippuu hieman pinnoitteen valmistajasta. Esimerkiksi Cure levitetään ns. märkälevityksenä, jolloin koko paneeli (esimerkiksi ovi, konepelti tms.) voidaan levittää kerrallaan kosteaksi, odottaa hetki ja pyyhkiä pois. Tämä toistetaan autoille kahteen kertaan. Toiset pinnoitteet taas levitetään pienempi alue kerrallaan, esimerkiksi ovi jaetaan 3-4 osaan pinnoituksen osalta.
Valmista pintaa maantiekäyttöön.
Kun myllytyspölyt on poistettu, pinnoite pyyhitty pois, ovenvälit ym. siistitty, alkaa auto näyttää taas siltä kuin kuuluukin. Siihen on tullut kiiltoa ja hyvää suojaa pitkäksi aikaa. Nyt täytyy enää antaa pinnoitteen kuivua vähintään 12 tuntia pinnoitteen kovettumiseksi
Ylläpitopesut hoituvat kätevästi täällä meillä. Jos taas haluat pestä auton itse, löytyy siihen ohjeita Cleanwheelsin youtube-kanavalta: Ohjeita auton käsinpesuun.
Tässä alkaa olla jo auton oloa ja näköä. Eat the dust.
Kuvan näköinen auto tuli naapurikaupungista työn alle yhtenä kauniina kesäpäivänä. Pakko heti kärkeen myöntää vannoutuneena BMW-kuljettajana, että tässä tapauksessa ovat VAG-konsernin Audi-osaston suunnittelijat onnistuneet enemmän kuin hyvin. On nimittäin kaikessa kauneudessaan enemmän kuin sulavalinjainen ja hyvännäköinen auto. Kehtaisin ajella itsekin.
Audissa oli lähtökohtaisesti suhteellisen hyvä maalipinta, mutta se oli hyvin rasvaisen oloinen. Tämä kielii säilytyksestä puun alla. Omistaja olikin yrittänyt vahata autoa, mutta oli onneksi lopettanut vahan jämähdettyä heti ensi vedoista alkaen. Tiedossa oli siis vähän suurempaa pintaremonttia.
Kaikki alkaa tietenkin pesuista. R8 uitettiin hiilivetyliuottimessa (poistaa pikeä, suolaa ja mahlaa) sekä raudanpoistoaineissa (poistaa nimensä mukaisesti rautaa maalipinnalta). Näitä ennen tietenkin pesut voimakkailla liuottimilla, jotka poistavat yleislikaa tehokkaasti. Senkin voitte muuten uskoa, että pienelle harjalle (brush) oli töitä tällaisessa autossa. Pieniä koloja oli vaikka muille jakaa jonne kinnas ei kunnolla sovi, mutta harja sopii. Kyykistelläkin sai ihan huolella painepesurin kanssa, auto nimittäin on oikeasti matala.
Kun pinta oli pesty ja savetettu, oli etenkin katto vieläkin rasvaisen oloinen. Eipä hätää. Leikataan lakasta osa pois eli kiillotetaan maalipintaa. Välineiksi valikoituivat Rupesin lhr 15 es (=huippuepäkeskokone), laikaksi saman valmistajan vihreä laikka (=eli ”keskileikkaava” laikka) ja kiillotustahnaksi Koch Chemien keskileikkaava tahna F05. Keskileikkaava yhdistelmä toimii hyvin kevyisiin kiillotuksiin. Syvempää mikronaarmua vielä jää, mutta naarmua myös lähtee paljon ja pinnan mikroskooppiset epätasaisuudet tasoittuvat.
Hyvä kiillotustahna-laikka -yhdistelmä on löytynyt ja kiillotus on alkanut.
Kevyessäkin kiillottelussa on tärkeää, että joka paikasta saadaan suht tasaisesti poistettua naarmua. Tätä varten pakissa pitää olla kiillotuskoneita myös sellaisiin paikkoihin, joihin ei normaalisti käytettävillä koneilla pääse. Meillä on noihin vähän vaikeampiin ja kaarevimpiin paikkoihin käytössä pari pienempää kiillotuskonetta, niistä kuvassa toinen.
Kotikiillotuksia tekee pienemmälläkin kalustolla, mutta kunnon kiillotukseen tarvitaan helposti 2-3 erilaista konetta.
Tämän Audin tapauksessa etenkin katto oli haastava rasvaisuuden takia. Koitin kiillottaa sitä vähän pidempään ja eri aineilla, mutta rasvaisuus pysyi silti. Myöskään erilaiset rasvaa poistavat aineet eivät vaikuttaneet siihen toivotusti. Tämä jäi kysymysmerkiksi, koska naarmua poistui, mutta rasvaisuus ei poistunut. Eli mahlaisuus oli todella tiukkaan sitoutunut kattoon. Kyllä katosta niin hyvä tuli, että siihen pystyi vahan laittamaan, mutta itse en ollut täysin tyytyväinen.
Huomasitko herneet katolla? Ne ovat kiillotustahnaa. Toinen puoli katosta on jo kiiloteltu.
Kun auto oli kiillotettu, se vielä huuhdeltiin myllyjäämien poistamiseksi ovenväleistä ym. Ne ovat aika ikävän näköisiä, jos auto muuten näyttää hyvältä. Huuhtelun jälkeen olikin vahauksen vuoro. Vahaksi valikoitui hyvin kiiltoa ja suojaa tarjoileva Hi-Temp Paste Wax. Fussoakin joskus käytämme, mutta sen ongelma on rasvajäljet, joita mustiin autohin jää todella, todella herkästi.
Tästä ikkunasta omistajan on hyvä käydä katsomassa millä auto liikkuu. Aijai, on herkkua.
Vahan buffauksen eli poispyyhinnän jälkeen autoon tehtiin vielä pieni sisäpuhdistus. Ikkunat pestiin, kivet imuroitiin ja pölyt pyyhittiin. Lopuksi renkaisiin taiottiin vähän kiiltoa ja sitten olikin aika jo hakea auto maantielle. Aikaa tähän pieneen projektiin kului kaiken kaikkeaan noin työpäivän verran, vähän reilu eli 8-9 tuntia.
Erilaisilla hajuilla on taipumus tarttua auton sisätiloihin sitä kauemmin pidempään ne ovat siellä. Olet varmaan huomannut tämän esimerkiksi wunderbaumin kanssa. Pitkään peilissä roikkunut ”new car” -tuoksu ei lähdekään autosta vaikka muovikuusen heittääkin roskiin.
Ensimmäinen sääntö on siis, toimi nopeasti. Kun vahinko käy, siivoa kotikonstein niin paljon tavaraa kontaminoituneelta alueelta kuin pystyt. Muista, että sinun pitää saada lika pois, ei vain levittää sitä. Imuroi siis vaikka koti-imurilla aluetta.
Toisena keinona voit koittaa tämän jälkeen erilaisia hajun neutralointiin soveltuvia kotikonsteja. Näitä ovat ruokasooda sekä etikka. Ripottele ainakin kaksi 125 gramman ruokasoodapurkki auton tekstiileille. Älä laita muoviosille, sillä näistä huokosiin imeytynyttä soodaa on vaikea saada pois. Anna soodan olla yön yli autossa ja imuroi pois. Etikalla on sama periaate. Jätä 0,5-1 litra etikkaa laakeaan astiaan autoon yön yli. Aamulla auto haisee etikalle, mutta se haju haihtuu pois.
Kolmantena vaihtoehtona on tuoda auto tänne, täältä löytyy jo järeämpääkin hajunpoistokalustoa. Käytännössä pesemme likaisen alueen verhoilupesurilla, jolloin lika imetään veden avulla penkistä pois. Pesuun käytetään etikka-sisäpuhdistus -seosta. Toisinaan hajuhaitat poistuvat jo tällä. Tämmöinen operaatio maksaa meillä tyypillisesti 40-60 euroa
Mikäli haju ei vieläkään antautunut, siirrytään järeämpiin konsteihin. Alue pestään normaalisti, jonka jälkeen auto otsonoidaan. Sisätilat lämmitetään kuumaksi sisätilapuhaltimilla ja otsonikone laitetaan töihin puoleksi tunniksi. Aiemmat otsonikoneet tuottivat hitaasti otsonia, jolloin niitä täytyi käyttää yön yli autossa. Nykyisissä koneissa puoli tuntia riittää, yön yli pitäessä muoviosat alkavat sulaa.
Otsonointilaite tuottaa otsonia, joka tuhoaa hajukasvustoa. Toisaalta jos ei ensin poista hajun lähdettä, ei autoa kannata otsonoida. Toisin sanoen kohde täytyy ensin pestä ja sitten otsonoida. Otsonointi maksaa meillä 80 euroa.
Jos mikään ylläolevista ei tuo helpotusta tilanteeseen, on haju ehtinyt jo levitä auton sisätiloihin hyvin laajasti. Tällöin kaikki penkit, kattoverhoilu ja muu verhoilu pitää pestä erikseen sekä otsonoida auto. Näitä tapauksia on onneksi kuitenkin harvemmin, 2-3 kertaa vuodessa. Tyypillisesti koko verhoilun pesu maksaa auton kokoluokasta riippuen noin 300-500 euroa.
Terveisiä rapakon takaa! Saatiin yhtenä kauniina päivänä tällainen vähän erilainen Chevrolet työn alle. Pinnassa oli jonkin verran pienen pientä mikronaarmua, jota piti poistaa ja tilalle kaivella kiiltoa. Noin päivän projekti tämäkin oli, mutta hyvinhän se(kin) onnistui.
Kesäautoissa ei nyt niin paljon pikeä, lentoruostetta ym. ole, mutta kaikki vähäkin poistetaan ennen kiillotusta
Vaikkei vähällä käytöllä olevissa autoissa olekaan kovin paljoa pinnassa ylimääräistä karheutta, pitää kiillottelua varten kaikki vähäinenkin saada pois. Muuten auton kiillotettelussa ei ole mitään järkeä, kun pikitäpät ym. lähtevät laikan ja lakkapinnan välissä irti pyörien sitten siellä koneen käydessä… Tätä varten autoja ei vain pestä ennen kiillotusta, vaan ne pestää perusteellisesti. Tyypillisesti kiillotukseen valmisteleva pesu kestää 45-60 minuuttia.
Lakkapintaa kiillotetaan epäkeskokoneella ja keskileikkaavalla tahnalla.
Kun auto on pesty, alkaa kiillotushommat. Letukan tapauksessa kyseessä oli ns. 1-step kiillotus, eli joka kolo ja nurkka myllytetään kertaalleen tietyllä kone-laikka-aine -yhdistelmällä. Tämän auton tapauksessa piti löytää sellainen yhdistelmä, joka poistaa pienen pientä mikronaarmua ja tekee samalla lakkapinnasta kauniin katsella. Parin kokeilun jälkeen päädyimme Rupesin keltaiseen laikkaan ja Koch Chemien H5-kiillotustahnaan. Juuri kokeiluvaihe onkin myllytyksessä kaikkien kriittisin. Lukuisista eri mahdollisista yhdistelmistä pitää löytää se, joka toimii juuri työn alla olevassa autossa.
Mikä ei kuulu joukkoon?
Kun yksi paneeli eli esimerkiksi ovi, konepelti tai lokasuoja on kiillotettu, pyyhitään ylimääräiset myllytystahnat pois rasvanpoistajan avulla ja katsotaan miltä pinta näyttää. Sitten tiedetään pitääkö vielä jostain kohtaa kiillottaa lisää. Tämä vaihe on kriittinen etenkin valaistuksen kannalta. Mikä tahansa työmaavalo ei käy, vaan pitää käyttää sellaisia valoja, jotka näyttävät auton värin oikein. Läheskään kaikki ledit eivät pysty tähän. Kun valo on hyvä, se näyttää jäikö joku kohta maalipinnasta vielä harmaaksi eli pitääkö sitä kiillottaa lisää tai jäikö siihen kovin paljon naarmuja.
Tässä autossa erityishaasteena olivat runsaat pokkaukset ja erilaiset muodot.
Jos tämän päivän autoista sanotaan, että niissä on peltisepälle töitä, niin sen sanojat eivät ole tätä Chverolettiä tainneet nähdäkään. Autossa oli hyvin paljon erilaisia kurveja, koloja ja muotoja, joka teki kiillotamisesta kohtuu hidasta. Etenkin pokkaukset ovat sellasia, joissa kiillottajan täytyy tehdä tarkaa työtä. Muuten niihin jää mikronaarmuja sekä harmaita alueita. Omistajan ilmeestä ja kommenteistä päätellenmeidän työ taisi onnistua hyvin.
Auto vahattuna, vielä pientä sisäpuhdistusta vailla.
Aika nami siitä sitten tulikin, kun aikamme kiilloteltiin ja päälle laitettiin vielä hvyä vaha. Ainakin omistaja näytti kovin tyytyväiseltä ja ihan totta puhuen tulihan siihen ihan selvä ero entiseen nähden. Pienet herkästi pesusta tulevat naarmut kun tekevät pinnasta samean näköisen ja kun tällaiset saadaan pois, alkaa alkuperäinen kiiltokin löytyä.
Eat the dust.
Tällainen auto sitten ajeltiin päivän päätteeksi hallista pihalle. Pinnassa kiiltoa ja hyvä vaha. Korrekin Cure tai Nanolexin HD olisivat pinnoitteina olleet myös hyviä vaihtoehtoja, mutta eikö näihin vähän vanhempiin helmiin ikään kuin kuulukin laadukas vaha?
Minkälaista autonhoitoa saa parilla sadalla? Sillä pääsee jo maalipinnan osalta kiinni kevyempiin pinnoiteisiin, kuten Korrek Pro -sarjan Nanoseal 4K:hon. Toki parilla sadalla saisi kovavahauksenkin (120), mutta kaivamalla taskusta lisää 80 euroa, pääsee jo huomattavasti parempiin aineisiin kiinni. Mikä se Nanoseal sitten on ja miten se laitetaan?
Yleensä pinnoitteet vaativat alleen hyvän kiillotuksen. Tällöin pinnasta poistetaan harjakoneesta ja lumiharjasta tulleet hiusnaarmut, jolloin pinnasta tulee tasainen. Kun pinta on mikroskooppisen tasainen, voidaan sen päälle laittaa hyvä pinnoite, jolloin se pysyykin siinä kunhan autoa ei pestä katuharjalla.
Nanoseal 4K ja vahat voidaan laittaa pintaan ilman kiillotustakin. Kesto toki paranee, jos mikronaarmut kiillotetaan alta pois, mutta 4K:n kanssa se ei ole pakollista. Joka tapauksessa auto pitää kuitenkin pestä hyvin.
Esipesu käy kätevästi vaahdottamalla auto siihen tarkoitetulla aineella.
Huolellisen esipesun jälkeen pinnasta poistetaan kaikki epäpuhtaudet niin, että helmatkin tuntuvat kädellä koitettaessa täysin sileiltä. Yleensä suurimmat epäpuhtaudet koostuvat maantiesuolasta, piestä ja lentoruosteesta. Suolaan ja pikeen puree hiilivetyliuottimet kun taas lentoruosteen poistossa tarvitaan raudanpoistoaineita.
Tätä möhnää (maantiesuolaa) on talviaikaan jokaisen tiellä liikkuvan auton pinnassa.
Hyppyruosteen poisto etenkin valkoisissa autoissa on veikeän näköistä.
Kun auto siis pestään pinnoitusta varten, kyse ei ole mistään ”peruspesusta” tai ”huuhtelusta” eikä varsinkaan mistään ”pikaisesta kinnastelusta”. Ajallisesti pinnoituspesuihin kuluu aikaa tyypillisesti 45-60 minuuttia.
Auton pesun jälkeen sen annetaan kuivahtaa pari-kolme tuntia, jotta vesi tulisi joka välistä pois. Vesimolekyylit eivät varsinaisesti ole vahingollisia pinnoitusvaiheessa, mutta ei niistä suoranaista iloakaan ole. Parempi kun niitä ei ole.
Kuivumisen jälkeen auto käydään vielä kertaalleen läpi rasvanpoistoaineella, jolloin varmistetaan, että pinta on täysin rasvaton ja puhdas pinnoitusta varten. Sitten pinnoite levitetään käsin, annetaan kuivaa hetken ja pyyhitään pois. Tämän jälkeen pinta jätetään rauhaan toviksi, 4K:n tapauksessa 5-6 tuntia riittää. Sillä tehdyn auton saa siis samana päivänä pois, Curella ja HD:llä tehdyt säilytämme yön yli, koska niissä on pidempi kuivumisaika.
Taas on yksi auto valmiina maailmalle.
Vahaan nähden pohjatyöt ovat täysin samoja. Kovavahauksessakin poistetaan pesun yhteydessä pinnasta kaikki epäpuhtaudet. Kuivaamisen jälkeen aineeksi valitaan kuitenkin laadukas vaha eikä pinnoitetta. Luonnollisesti vahat eivät kestä niin kauan kuin pinnoitteet, joten pieni uhraus kannattaa tässä yhteydessä autoon.
Nanoseal 4K:lle valmistaja lupaa kestoa 1-2 vuotta eli noin 18 – 35 tkm. Parasta tässä on, että pinnoitteiden tapaan aine kestää emäksisiä pesuaineita hyvin samoin kuin hiilivetyliuottimia joita tarvitaan esim. suolan ja kylkeen roiskuneen polttoaineen poistoon. Ihan yhtä paksua kerrosta tästä ei tule kuin esimerkiksi Curesta, mutta hintaansa nähden 4K on kyllä ehdottomasti parempi valinta kuin vaha.
Meiltä usein kysellään mitä pinnoitus tarkoittaa sekä mikä on pinnoituksen ja vahauksen ero. Oikeastaan on helpompaa sanoa mitä yhteistä niillä on. Lähin yhteinen nimittäjä löytyy pohjatöistä, itse aineilla ei ole juurikaan yhtäläisyyksiä.
Kun auto valmistellaan pinnoitukseen tai vahaukseen, siitä poistetaan kemikaaleilla pesun yhteydessä suola, piki, lentoruoste (”hyppyruoste”) sekä muut epäpuhtaudet. Prosessissa käytettävät aineet ovat rasvaisia, joten lopuksi rasva pitää poistaa pinnasta pesemällä. Tähän asti pinnoitus ja vahaus ovat samanlaisia töitä.
Jos jatketaan tästä pinnoitukseen, täytyy varsinkin käytettyä autoa kiillottaa eli myllyttää. Tällöin pinta tasoittuu ja luo paremman tartuntapohjan pinnoitteelle. Ulkoisesti tämä tarkoittaa kiillon lisääntymistä. Kovin naarmuiseen pintaan ei pinnoitetta laiteta. Veden hylkivyys on heikkoa aineen lähinnä täyttäessä lakkapinnan hiusnaarmuja eikä pinnoite toimi halutulla tavalla kovinkaan pitkään.
Itse pinnoiteaineet ovat usein käytännössä piioksidipohjaisia. Ne sisältävät voimakkaita liuottimia ja luovat lakkapinnan päälle 2-10 mikrometriä paksun kovan, tehokkaasti likaa hylkivän kerroksen. Jotta pinnoite toimisi lakkapinnan päällä, pitää sille antaa pitkä kuivumisaika, vähintään 12 tuntia, mieluummin enemmän. Kesäaikaan pinnoite jatkaa kuivumistaan myös pihalla, mutta auton pitää olla sateelta suojassa yli 18 asteen lämpötilassa vähintään se 12 tuntia. Tämän takia pinnoitettavat autot pitää jättää yön yli käsittelyyn.
Hyvät pinnoitteet ja niiden kesto versus vahaus
Hyviä markkinoilla olevia pinnoitteita ovat kirjoitushetkellä esim. Korrekin Pro sarjan Cure, Nanolex Si3d HD sekä Ceramic Pro. Viimeisestä saat myös takuun, joka tosin edellyttää käymistä valtuutetuissa käsittelypisteissä puolen vuoden välein. Tällöin alkuperäistä pinnoitetta ”boostataan”. Me täällä Cleanwheelsillä käytämme Curea sekä Nanolexin HD:tä. Molemmat ovat hyviä, pieniä eroavaisuuksia tosin on. ”Kevytpinnoitteista” käytössämme on Korrekin Pro sarjan Nanoseal 4K. Se voidaan laittaa hieman naarmuisempaankin pintaan toisin kuin Cure ja HD.
Suurin ero pinnoitteiden ja vahojen välillä on niiden kyvyssä säilyttää ominaisuutensa aikaa vastaan ja kyvyssä hylkiä suolaa poistavia hiilivetyliuotinpesuja. Hyväkin vaha kestää muutaman hiilivetyliuotinpesun, kun taas hyvä pinnoite hyvillä pohjilla kestää hyvin hoidettuna helposti 60 tkm. Varsinkin Nanolexin HD:llä on hyvä kyky kestää erilaisia pesuja hyvin pitkään.
Cure ja Nanolex -käsittelyt ovat meillä alkaen 550 euroa. Hinta ei ole paha kun ajattelee, että vahauttaisi auton 3 kertaa vuodessa (suositus). Tällöin hintaa tulisi kahden vuoden aikana 6 * 120 = 720 euroa. Halvemmalla saat siis parempaa tässä tapauksessa. Vaikka vahauttaisi vain 2 x vuodessa, olisi hintaa 4 x 120 = 480. Pikkaisen enemmän investoimalla saisi tässäkin tapauksessa parempaa. Nämäkin laskelmat ovat vielä alakanttiin kun ajattelee, että pinnoite kestää todellakin useita kymmeniä tuhansia. Taksikäytössä esimerkiksi Cure ja HD ovat molemmat kestäneet yli 70 tkm. Kuinka monta vuotta sinulla kestää ajaa 70 tkm autollasi?
Muutaman tuhannen mailia maantietä nähnyt hieno sininen ”räsäocu” tulla tupsahti yksi päivä ovesta sisään. Lähtökohtaisesti asiakkaan kanssa sovittiin kevyestä kiillotuksesta ja pinnoituksesta Curella. Tarkemmassa syynissä selvisi, että puskuriin voisi hyvin sopia läpinäkyvä suojateippi ja tällaisen asentamiseen saatiin lupakin sadan euron lisähintaan.
Vaahdotusta tarvitaan auton esipesuun.
Kaikki alkaa tietenkin auton pesusta. Mistä tahansa pesusta ei kuitenkaan ole kyse, kun autoa lähdetään kiillottamaan ja pinnoittamaan. Tällöin pesussa pitää saada kaikki lika ja epätasaisuus pinnasta pois. Niinpä autoa pestään erilaisilla kemikaaleilla, jolloin se kuoritaan lentoruosteesta, maantiepiestä ja tietysti suolasta. Ajatus pesuvaiheessa on tehdä pinnasta niin sileä, että kiillotusvaiheessa laikan ja lakkapinnan välissä ei ole kiillotusta haittaavia likapartikkeleita.
Puskurin säleikköihin jää herkästi likaa. Säleikkö on helppo puhdistaa pesuvaiheen yhteydessä pienellä harjalla.
Pesun jälkeen alkaa auton kiillotus. Se onkin oma taiteenlaji, jota voi tehdä kaikkea tunnista viikkoon. Tunnin kiillotuksella voi käytännössä saada naarmuttoman auton, mutta myös hologrammit kuuluvat tällöin hintaan. Parin ensimäisen pesun jälkeen vuorossa on totuus, jota ei kovin mielellään katsele. Tämän jutun ”räsää” kiillotettiin ns. 1-steppinä, joka ajallisesti tarkoitti noin viittä-kuutta tuntia.
Mustat muoviosat kannattaa suojata kiillotuksen ajaksi teipillä.
Kiillotuksessa voi käyttää karkeasti kahdenlaisia koneita. Ns. rälläkkämallin suoravetoisia koneita tai epäkeskoliikettä tekeviä kiillotuskoneita. Rälläkkämallin kone sopii hyvin syvien naarmujen poistoon, mutta sillä joutuu tekemään tosissaan töitä jos haluaa pinnasta kauniin ja viimeistellyn katsella. Viimeistelyt ja kevyet kiillotukset onnistuvatkin paremmin epäkeskomallisilla koneilla. Räsän tapauksessa kyse oli kevyestä kiillotuksesta, joten työkaluksi valikoitui Rupesin epäkesko.
Epäkeskokone poistaa kohtuullisesti naarmua ja jättää kauniin pinnan oikeilla aine- ja laikkavalinnoilla.
Kiillotuksen jälkeen pinnasta pyyhitään enimmät myllytystahnat mikrokuituliinoilla pois. Tämän jälkeen pinnan huokoset ovat edelleen pullollaan rasvaista hiontatahnaa, eikä autoa voi missään nimessä pinnoittaa ennen näiden poistamista. Ovenvälitkin pullistelevat valkoista kiillotustahnaa. Niinpä auto täytyy pestä tässä välissä uudelleen ennen pinnoitusta rasvan poistamiseksi ja luukkujen välien puhdistamiseksi. Pinnoitusta varten pinnassa ei voi olla mitään epäpuhtauksia.
Auto pitää pestä uudelleen kiillotuksen ja pinnoituksen välissä.
Rasvat poistavan liuotinpesun jälkeen auto kuivataan mikrokuituliinoilla, jotta kiillotetulle pinnalle ei tehtäisi naarmua. Pesuvälineenä ei tietenkään käytetä mitään katuharjaa eikä sientä, vaan pesukinnasta. Pesun jälkeen autoa kuivatellaan useampi tunti, jotta peilien väleistä ym. valuva vesi ei haittaisi pinnoitustyötä. Tässä tapauksessa kuivauksen yhteydessä oli hyvä tehdä hieman teippitöitä.
Laadukas kiveniskuteippi ei kellastu, tällä teipillä viiden vuoden takuu kellastumista vastaan.
Valmista teippi on käytännössä huomaamaton.
”Pohjatöiden” eli pesujen ja kiillottelujen jälkeen päästään itse pinnoitustöihin. Tähän tapaukseen asiakas valitsi yhden markkinoiden parhaista pinnoitteista, Curen, joka on jo taksikäytössäkin kestänyt 65 tkm. Ja testit jatkuvat. Kyseessä on siis ihan oikea pinnoite, ei mikään kötöstys.
Ennen Curen levitystä auto puhdistetaan vielä kertaalleen. Se käydään läpi mikrokuituliinalla ja rasvanpoistoaineella. Mikäli autossa nyt on vielä jotain epäpuhtauksia, jäävät ne käytännössä pinnoitteen alle.
Cure kestää isältä pojalle… no vuosia nyt ainakin.
Curen levitetään maalipinnoille kahteen kertaan, jolloin saadaan merkittävästi lisää paksuutta lakkapinnalle. Samalla se tietenkin luo likaa tehokkaasti hylkivän kalvon, joka auttaa auton puhtaanapidossa. Kiiltokin on ihan omaa luokkaansa, varsinkin metalliväreissä. Ennen kaikkea kiiltoon vaikuttaa kuitenkin pohjien kunto eli kuinka paljon maalipinnasta on onnistuttu poistamaan naarmua.
Pinnoitteilla on yleensä aika pitkä kuivumisaika verrattuna vahoihin. Käytännössä pinnoitteiden pitää antaa kuivua yön yli vähintään 18 asteen lämpötilassa, muuten pinnoitushommat eivät onnistu.
Eat the dust
Professionals only:
Asiakkaan kanssa oli sovittu Curesta & 1-stepistä ja käytännössä Koch Chemien keltaisella (F5) ja Rupesin Mk2 21:llä sekä 15:sta päästiin lähes naarmuttomaan lopputulokseen. Autossahan ei vielä paljon kilometrejä ollut (alle 10000), mutta maalipinnassa oli jonkin verran lumiharjajälkeä. Laikkana Rupesin vihreä. Lakka ei mitenkään siitä kovimmasta päästä.
Kyseessä oli metallihohtomaali, joten Curella sai kyllä aika maukkaan värisen pinnan tuosta.
Jokin aika sitten otettiin otsikon mukainen Auto tänne työn alle. Oli kyllä hieno peli, penkitkin ottivat heti hellään puristukseen kun painoi napista autoon virtaa. Kyseessä oli muuten hybridi, luvassa siis tasaisen hiljaista kyytiä, ainakin autohenkilökunnalle.
Tämmöinen hieno tapaus saatiin työn alle. Tässä auto on vasta pesty.
Ensimmäisenä työvaiheena oli auton perusteellinen pesu. Kun autoa valmistellaan pinnoitukseen, vahaukseen tai myllytykseen, vaaditaan pinnalta absoluuttista puhtautta. Pelkkä kinnastelu pesukintaalla ja liuotinpesuaineella ei riitä. Pinnasta täytyy saada kaikki epätasaisuudet pois, niin pikitäpät kuin rautahiputkin (nämä tulevat jarrupölyn mukana).
Jos pintaa ei saada pesussa täysin puhtaaksi vaan siihen jää epätasaisuuksia, irtoavat nämä epätasaisuudet kiillotusvaiheessa. Jokainen taas voi kuvitella miten kiiltävää pintaa se likapartikkeli laikan ja maalipinnan välissä tekee.
Pesun jälkeen auto otettiin työn alle. Kun kyseessä on musta auto, ei työvaloa voi olla liikaa. Lisäksi valon laadulle asetetaan näissä hommissa tietttyjä vaatimuksia. Käytössä täytyy olla niin lämpimänsävyistä halogeeniä kuin kylmää led-valoa. Ihan parhautta ovat Scangripin ledit, joilla on erinomainen kyky toistaa värit oikein.
Kiillotuskoneitakin täytyy olla vähän joka lähtöön.
Pesun ja teippauksen jälkeen aloitetaan itse myllytysprosessi. Se onkin sellainen homma, että sitä voi tehdä kaikkea puolesta tunnista viikkoon. Tämä ei ollut kumpaakaan näistä. Olisi toki ollut hienoa kiillottaa Lexusta viikon päivät, mutta tällöin tietysti hintalappukin alkaa olla jotain muuta kuin kohtuullinen. Käytännössä nämä ovat aina kompromissejä hinnan ja käytettyjen tuntien välillä. Tähän tapaukseen meni ehkä noin 15-20 tuntia kaikkiaan.
Kaiken kaikkiaan aikaa menee eniten kiillotteluun. Etenkin vaiheista viimeistely on sellainen, että sinä saa tunteja palamaan huolella. Tokin ns. ”louhintavaihe” eli syvien naarmujen poistaminen ottaa myös tunteja, ajallisesti viimeistely on työläin vaihe.
Teippi keskelle takaluukkua ja kiillottamaan. Näin saadaan 50/50 kuva.
Kun autoa on kiillotettu erilaisilla koneilla ja aineilla riittävän pitkään, on myllytyspölyä käytännössä joka välissä. Tämän takia auto pitää vielä pestä, jolloin päästään näistä pölyistä eroon. Sitten auton annetaan kuivua jonka jälkeen se onkin valmis pinnoitukseen. Pinnoitteista Lexus sai päälleen Korrekin Curea, joka on tähän mennessä kestänyt taksikäytössä noin 65 tkm ja testit jatkuvat. On siis ihan aikuisten oikeasti toimivaa tavaraa. Uskaltaa suositella.
Curella onkin paljon hyviä ominaisuuksia. Se antaa autolle peilimäisen kiillon, jonka lisäksi märkälevityksen ansiosta pintaan tulee ihan oikeasti paksu kerros tavaraa. Sanotaan, että muiden pinnoitteiden paksuus kuivumisen jälkeen on noin pari mikrometriä kun se Curella on noin 10 mikrometriä. Jos vielä ajatellaan, että lakkapinnan paksuus keskimäärin on noin 50 mikrometriä ja Cure tekee siihen lisää 1o mikrometriä, voi lukijankin uskoa, että puhutaan ihan oikeista aineista ja pinnoitteista. Lyhyesti ja yksinkertaisesti; se vain on hyvä.
Kun pesut, kiillottelut ja pinnoitustyöt on hoidettu loppuun, näyttää auto tältä. Oli kyllä muikea kiilto ja huikea ero lähtökohtaan verrattuna. Uskoisin, että auto kiiltää nyt enemmän kuin mitä se kiilsi uutena tehtaalta tullessaan. Paksuuden, hyvän kestävyyden ja peilimäisen kiillon lisäksi Cure myös syventää väriä. Nyt Lexuskin on ihan aikuisten oikeasti hieno!
Valmiina nielemään maantietä.
Experts Only osio:
Kiillotus tehtiin periaatteessa 2-steppinä, käytännössä 3-4 steppinä. Kyseessä melko pehmeä perusmaali, johon siis jää jälkeä jo pehmeällä mikrokuituliinalla pyyhittäessä. Melkoinen työmaa toisin sanoen.
Koneina Makitan suoravetoinen ja Hornetin villalaikka sekä Rupesin mk 2 15 ja 21:et. Aineina Koch Chemien punainen (H802), keltainen (F501) sekä viimeistelyyn violetti (M201). Laikkoina Rupesin vihreä ja keltainen. Hienoimpaan viimeistelyyn Rupesin valkoista vastaava laikka.
